Jäääännittäminen, jotenkin se tuntuu olotilanakin vähän kuin venyttämiseltä, ainakin sen tunnustelu ja hyväksyminen.
Halusin kirjoittaa teille omia ajatuksiani jännittämisestä, sillä eikös vaan että tämä ei välttämättä ole niitä asioita josta monikaan kovasti haluaa huudella tai tuoda julki?
Itse olen aina kokenut jännitystä joissain muodoissa, ja se todellakin vaihtelee. Kaikki muuttuu koko ajan, kuten myös tämä. Tiedän jo myös sen, että se ei millään tapaa määrittele minua, mutta se on kuitenkin osa minua.
Puhun jännityksestä nyt vain hyvin yleisesti, enkä erittele sen muotoja kummemmin. Puhun vain omista kokemuksista ja kehoni huomioista. En myöskään siitä mistä ne johtuvat, sillä siinäkään en ole alan asiantuntija, vaikka olenkin siitä lukenut ja tunnustellut itsessäni, mutta ne(kin) tuntemukset voivat tulla monien asioiden yhteen sattumina.
Miksi halusin kirjoittaa asiasta?
Asiahan on hyvin herkkä, lähelle tuova ja intensiivisiäkin tuntemuksia herättelevä.
Ala-asteelta asti muistan, miten kaikki esitelmät olivat ihan tuskaisia, tuli jopa ”sairastuttua” jottei tarvitsisi sellaisena päivänä kouluun mennä. Mutta kuinkas kävikään? Sekin vain odotteli siellä, kunnes pääsin takaisin kouluun..
Nyt näin pitkälle jo elettynä tätä elämää, tiedän että näinhän se juuri on jännittämisenkin kanssa. Se kyllä siellä odottaa sen kohtaamista, jos yrität jollain tapaa vältellä tai estellä sen tuloa..
Eli eihän niitä omia tuntemuksiaan estellä voi, mutta niitä voi yrittää ymmärtää ja hyväksyä. Se tulee, ja menee. Ei se jää pysyväksi, vaikka juuri silloin siltä voi tuntuakin.
Ja hei, mitä teenkään tänä päivänä työkseni? Tavallaan esiinnyn edessänne, jooga ohjaajana. En olisi ehkä uskonut tätä itsekään nuorempana, enkä aina vieläkään 😊
Jännittäminen on kyllä aina välillä läsnä, ja pienissä määrin sehän kuuluukin asiaan! Se tuo siihen sopivaa pientä potkua. Joskus taas elämässä asiat tuppaa kasaantua ja tulee paljon koettavaa yhteen hetkeen, joka jo itsessään on erityisherkälle melkomoista. Ja silloinkin jännitys helposti nostaa jälleen päätään..
En siis sano, vaikka haluaisit ehkä sen kuulla, etten koskaan jännitä enää. Mutta, se iso Mutta miksi haluan tästä sinullekin jakaa, on se että sitä voi opetella kohtaamaan! Älä jää sen alle, älä anna sen määrittää sinua, vaan uskalla kohdata se pala kerrallaan. Hetki kerrallaan.
Eri ihmisille se tarkoittaa erilaisia asioita, enkä myöskään anna mitään ohjeita kuinka sinun pitäisi toimia.
Mutta haluan tuoda näkyväksi omaa polkuani ja matkaa jännitykseni kanssa!
Ja kun sen uskaltaa tuoda näkyväksi, se on huomattavasti helpompaa. Siksi jaan sen nyt teille, on ihan ok jännittää!!
Arottaren Minna tulee muuten pitämään syksyllä salilleni Mänttään ”saa jännittää” ryhmää ja jo tämä nimi resonoi minua niiiin paljon, että koin lisää tarvetta jakaa näitä kokemuksiani.
Jännittäminen on ainakin minulle matka
Saatanpa luulla että elämän mittainen, joskushan siitä toki pääsee eroonkin, mutta jotenkin osaan jo sen verran itseäni tuntea ja tunnistaa, että ehkä se kulkee kaverinani tätä matkaa.
Aika hurjaa sanoa edes tuo kaverina.. Mutta todellakin, se on minulle se viestin tuoja; hellittää vähän, tuoda huomiota omaan hyvinvointiin, hengähtää. Hyväksyä se mitä on, olla kiitollinen viisaasta kehosta, joka kyllä kertoo kun se tarvitsee parempaa huolenpitoa <3
Teen siihen paljon harjoituksia, sen kohtaamista ja huomioimista.
Tässä ehkä helpoin palata missä hetkessä vain;
Huomioin; kaikki tuntemukseni. En yritä estää niiden tuloa, sillä ne ovat kuitenkin jo osa tätä hetkeä. Hyväksyn; tuntemukset saavat tulla, juuri sellaisina kuin ne nousevat tähän hetkeen. Ei ole oikeaa, ei väärää tunnetta. Hengitän; on aina hyvä muistaa hengittää, viedä siihen huomiota. Ei muuttaen vain kuunnellen hengitystä, missä se kulkee jne. Hellitän; jos hartiat ovat jo nousseet korviin, vatsanpohja supistettuna. Hellitän vähän, annan kaiken vapautua. Ja lopuksi vielä Havainnoin; vaikka vain katsellen ympärilleni, mitä on nyt. Huomioiden tämä hetki.
Edelleenkään en halua antaa varsinaisia ”Ohjeita” kun en ole alan ammattilainen, mutta itse teen tätä paljon. Ja jos haluat testata niin testaa vapaasti, tästä harjoituksesta ei ole kenellekään haittaa. Sillä se pitää sinua vain läsnä tässä hetkessä.
Ja kyllä joogassa on paljon näitä elementtejä, erityisesti Yin -joogassa, tuskin siis sattumaa että tällä valitsemallani tiellä olen <3 <3
Mindfullnes koulutukseni myötä olen vieläkin tehnyt lisää sukellusta, juuri sen vastaanottamiseen mitä on Nyt, mutta myös tämä hiljaisuuden ja rauhan kokeminen voi olla jokaiselle aivan omansa.
Mutta onhan harjoitusta; ja tuo Paaaljon havaintoja itsestäsi!!
Nautitaan siis nyt, ei sitten kun tästäkin päästään!
Eli summa summarium, Saa Jännittää <3 Jos sitä on liiaksi, hae siihen apukeinoja. Niitä on!!
Kerro siitä, niin se ei ehkä olekaan enää niin iso Peikko. Minä olin jo niin rohkea, että uskallan jakaa kokemukseni näin julkisesti. Sillä tiedän etten ole yksin, eikä kannata tai tarvitse olla!
Tiesitkö muuten, että joka neljäs kokee jännitystä? Ja varmaan tämäkin luku on oikeasti isompi, sillä me myös koemme asioita eri tavalla. Olemme jokainen yksilöitä, ja kaikki lähdemme omista lähtökohdistamme!
Nyt tähän hetkeen, tällä elämän kokemuksella ja tietoisuudella jonka olen löytänyt ja havainnut. Hyväksyn jännittämiseni ja olen kiitollinen omasta viisaasta kehostani. Mielellenikin annan luvan hellittää, opetellen ja huomioden itseäni jatkossakin. En pyrkien poistamaan siitä mitään, vaan hyväksyen sen mitä on. Kaikki on kuitenkin hyvin ja olemme juuri riittävästi tähän hetkeen, tällaisina kuin olemme.
Kiitos kun luit <3 Tämä tuokoon minulle rauhaa, tuomalla tietoisuuttaa jännittämisestä.
Minä jatkan matkaani ja harjoitteluani.
Toivottavasti sinäkin sait tästä paaaljon helliviä ja hoivaavia ajatuksia, jos vaikka kokisitkin jännitystä <3
Riikka
”Ei ole olemassa elävää olentoa, joka ei pelkäisi kohdatessaan vaaran.
Todellinen rohkeus on sitä, että kohtaa vaaran peloistaan huolimatta
ja juuri sitä rohkeutta sinulla on runsain mitoin.”
Ihmemaa Oz; Frank Baum
Comments