Elämän ja vuodenaikojen kiertokulku
Syksyn väriloistosta pimeämpään hiljalleen laskeutuen.
Luonto alkaa käydä horrokseen ja niin se vähän on meillä immeisilläkin.
Kesän kiireet ja alkusyksyn askareet alkavat vähentyä ja meno hiljentyä..
Ajatus tänä aamuna blogin kirjoittamiseen, iski aamun lenkillä.
Valtavan kauniissa auringon paisteessa ja lehtien kimaltelua sekä väriloistoa ihaillen, jätin ihan tarkoituksella puhelimenkin tällä kertaa kotiin.
Eli nyt ei kuvattu luontoa, vaan ammensin siitä kaiken suoraan sisääni <3 Hymyilin itsekseni <3
Vaikka viikko oli kiireinen, niin juuri tässä ja nyt oli hyvä. Hellittää raikkaassa ilmassa ja ihailla lapsenmielisesti katsellen, jos olisi ollut lätäköitä, olisin varmaan loiskutellut vielä vettäkin =D
Vaikka olenkin marraskuun lapsi..
En nauti pimeydestä. Oikeastaan olen aina jopa pelännytkin sitä jollain tapaa. Juontaen ihan lapsuudesta asti ja en tokikaan pelkää sitä enää samalla tavalla.
Mutta pimeys kyllä tuntuu jollain tapaa jopa ahdistavalta, varsinkin juuri silloin kun se laskeutuu valoisan kesän jälkeen. Monetkin meistä itseni tavoin, saattavat tuntea ihan fyysisiäkin oireita, huomatessaan tuon pimeyden ikkunan takana. Ihan yht äkkiä ja yllättäen! Joka kerta 😉
Aloitan siis ajoissa aina kynttilöiden ja lyhtyjen fiilistelyn, ja eihän ne näyttäisikään niin kauniilta jos ei olisi hämärää. Tämä pätee moneen muuhunkin. Kumpaakin siis tarvitaan pimeyttä ja valoa.
Se antaa meille myös lupaa hidastaa <3
Jos keväällä väsähdämme kaikesta siitä energiasta, jota valo meille tuo.
Niin syssymmällä ja kohti talvea, me saammekin kuin luvan hidastaa. Käydä hieman ”hitaammalla”.
Tästä minä tykkään kovasti, vähempi on enempi. Varsinkin nykyään, kun sen taian on löytänyt.
Jälleen huomaan Yin joogan yhtymäkohdat hetkeen ja itseeni
Sillä se kaikki "vähemmän" sitten taas onkin suoraan sieltä Yinin maailmasta, syksyn vielä ollessa sille sitä ominaisinta aikaa!
Kaikki tuo hidastaminen, pysähtyminenkin. Me tarvitsemme sitä tasoittamaan energioita.
Ja kuinka moni on huomannut, että hitaan läsnäolevan tunnin jälkeen, kokee myös selkeyttä ja kirkkautta, juuri sille mitä sitä omaan kehoonsa ja mieleensäkin on saattanut kasailla. Mitä on.
Ja mitä juuri nyt tarvitsisi.
Kuunnellen, arvottamatta.
Hellittäen, suorittamatta.
Luottaen että se riittää nyt, että vain hengitän ja hellitän. Minä riitän.
Löytäen ehkä jotakin ihan uutta, juuri tähän hetkeen.
Olisiko se sittenkin niin, että todentotta olenkin marraskuun ja pimeydenkin lapsi
Juuri tuon yin -joogan kautta, tuon itseäni ja ehkä sinuakin, pimeydestä takaisin valoon.
Ja haluanko kenties juuri siksi, olla yksi niistä pienistä valon lähettliläistä syksyisten yin jooga tuntien kautta <3 Kynttilöiden ja lyhtyjen loisteessa.
Tänään se tuntuu hyvältä ajatukselta. Ja se tuo lämpöisen tunteen sydämeen.
Jaa minulle kokemuksiasi ja tuntemuksiasi kun tavataan.
Tai kirjaa vaikka blogin alle. Olisi ihana kuulla sinunkin ajatuksiasi <3
Illasta olen luvannut lähteä ystävän syntymäpäiville, savusaunaan ja ruokailemaan illan hämärässä. Toivon niin että ilta tuo hänelle ja meille kaikille pientä meteoriitti suihkua, vai mitä lie se olikaan taivaalle luvassa tänä viikonloppuna. Olisikin upeaa katsella ystävien kanssa revontulia pimeydessä.
Tähtitaivaskin riittää <3 Siihen tulee myös välillä uppouduttua Täysin, kun illasta lähtee koirien kanssa vielä lenkille. Niskat vinossa sitä vain haaveilee, katsellen taivaalle. Ajattele jos ei koskaan nähtäisi vaikkapa tähtiä!!
Summasummarum pimeyttäkin tarvitaan, ihan niin kuin valoakin. Elämän Yin ja Yang kohtaa jälleen.
Enkä minäkään sitä enää pelkää, mutta huomaan kyllä käveleväni nopeammin lenkillä pimeimmissä kohdissa 😉En ehkä varsinaisesti voi sanoa pitäväni siitä, mutta tunnistan täysin tuon pimeydenkin tarpeen.
Syksyisin terkuin Riikka
”Yin on kuun valo, joka heijastaa aurinkoa.
Lopulta juurikin yön pimeydessä näkee pisimmälle
- sisäiseen ja ulkoiseen avaruuteen.”
Jouni Hallikainen
Commentaires